Viime postauksessa kerroin Toisto-menetelmästä, jota olen hyödyntänyt opetuksessani. Toinen menetelmä, josta olen ammentaminen paljon ideoita omaan opetukseeni ja oppimiseeni, on Growing Participator Approach eli GPA. GPA:n nettisivuilta löytyy menetelmästä tarkka kuvaus ja esimerkiksi paljon yksityiskohtaisia ohjeita erilaisista kielenoppimistekniikoista. Tässä siis vain lyhyt esittely.
GPA ei oikeastaan ole kielenoppimismenetelmä, vaan kokonainen ohjelma tai lähestymistapa, johon sisältyy lukuisia erilaisia menetelmiä. Ja kuten ohjelman nimikin jo antaa ymmärtää, kyseessä ei ole niinkään kielenoppimisen ohjelma, vaan ohjelma, jonka tarkoitus on auttaa puhujayhteisöön integroitumista, missä kielitaito on vain yksi osa-alue. Ohjelman lähtöajatuksena on se, että oppija menee puhujayhteisöön asumaan ja työskentelemään ja vähitellen oppii yhteisön kielen. Ohjelmassa on kuitenkin paljon näkökulmia ja toimintatapoja, joita voi hyödyntää myös monenlaisissa muissa kielenoppimisen konteksteissa.
GPA-ohjelma on alun perin kehitetty tilanteisiin, joissa pyritään oppimaan sellaista kieltä, josta ei ole tarjolla valmista oppimateriaalia, joten se perustuu vuorovaikutukseen kohdekielen puhujan tai puhujien kanssa. Ohjelmassa tätä puhujaa kutsutaan nimellä nurturer, mutta olen suomeksi käyttänyt hänestä nimitystä kielikaveri. Kielikaverin ei ole tarkoitus olla kielen opettaja1 eikä hänen tarvitse osata analysoida omaa kieltään ja kielenkäyttöään, vaan ihan tavallinen puhuja sopii tehtävään, jos hänellä siihen innostusta on. Ohjelman perusidea on se, että kielenoppija on aktiivinen oman oppimisensa suhteen ja suunnittelee mitä ja miten haluaa oppia eli siinä hyödynnetään oppijan itseohjautuvuutta. Kielikaveri siis tuo oppimiseen opittavan kielen sellaisena kuin itse sitä käyttää ja oppimisen tavoitteena on käytännöllinen kielitaito, ei sääntöjen pänttääminen.
Vaikka kieleen sosiaalistumisesta ja kommunikatiivisesta kielenoppimisesta puhutaan nykyisin paljon, käytännön vinkkejä kielenoppimiseen ei ole vielä kovinkaan paljoa tarjolla. GPA:ssa tällaisia löytyy niin aivan kielen alkeisiin kuin paljon edistyneemmillekin oppijoille. Vaikka monen vuoden pituinen ohjelma ei tällä hetkellä kiinnosta tai se ei ole ajankohtainen, GPA:n vinkkejä ja erilaisia tekniikoita kannattaa hyödyntää kielenoppimisen kaikissa vaiheissa niin muodollisen kielenoppimisen lisänä kuin epäformaaleissakin konteksteissa.
- Anekdoottina oma kokemukseni eräästä kielikaverista, joka oli koulutukseltaan opettaja ja jolla oli hyvin vahva näkemys siitä, miten hänen kieltään pitäisi opettaa ja oppia. Sen sijaan, että hän olisi osallistunut suullisiin harjoituksiin, joita olimme suunnitelleet, hän ryhtyi kirjoittamaan kielioppisääntöjä taululle. Koska tässä tilanteessa tarkoituksena oli nimenomaan harjoitella erilaisia menetelmiä, piilotimme luokasta liidut, mutta seuraavalla kerralla kielikaverimme oli ottanut omat liidut mukaan! ↩︎
