Blogi kielenoppimisesta
Selaa avainsanalla
Kielenoppimisen sosiaalisen näkökulman ei ole tarkoitus syrjäyttää kaikkea sitä, mitä kielenoppimisesta on aiemmin opittu, vaan keskeistä on se, että oppimisen menetelmät vastaavat sitä, millaista taitoa kielenoppimisella tavoitellaan.
Miten kieliä pitäisi mielestäsi opettaa? Mikä kielisovellus on paras? Millaiset harjoitukset toimivat parhaiten? Kannattaako sanastoa opiskella? Meillä kaikilla on kokemusta kielenoppimisesta ja niinpä meillä kaikilla on myös uskomuksia siitä, mitä kielenoppiminen on ja miten se toimii, miten se ei toimi, tai miten sen pitäisi toimia. Uskomukset liittyvät läheisesti tietoon: ne ovat enemmän yksilöiden omien kokemustensa …
Näin kielenoppimisen lähtökohtana ja tavoitteena ei pitäisikään olla kieliopin rakenteiden ja sanaston hallinta, vaan sosiaalisten suhteiden muodostaminen ja kyky toimia tarkoituksenmukaisesti opittavalla kielellä.
Kielenoppimisen (second language acquisition; SLA) tutkimuksen juuret ovat psykologiassa ja erityisesti sen kognitiivisessa lähestymistavassa, jossa keskeistä on esimerkiksi muisti ja tiedon prosessointi. Kielenoppimisen tutkimus alkoi eriytyä omaksi alakseen toisen maailmansodan jälkeen, kun paine oppia vieraita kieliä tehokkaasti kasvoi esimerkiksi tiedustelutoiminnassa. Vähitellen yleistyvien tietokoneiden logiikka löysi tiensä myös kielenoppimisen teorioihin: tietokoneeseen (ja aivoihin) syötetään tietoa (input), …
Oppiminen sosiaalisena ilmiönä ei ole oppimisen tutkimuksessa uusi suuntaus, mutta vasta viime aikoina siitä on tullut valtavirran näkemys (lue lisää kielenoppimisen tutkimuksen historiasta täältä). Aiemmin oppimisen tutkimus – ja sitä kautta myös opetus – on painottunut enemmän yksilön kognitiivisiin taitoihin ja niiden kehittymiseen, mutta nykyään ymmärretään paremmin oppimisen kontekstuaalisuus ja se, miten oppimista tapahtuu yksilöiden …