Näin kielenoppimisen lähtökohtana ja tavoitteena ei pitäisikään olla kieliopin rakenteiden ja sanaston hallinta, vaan sosiaalisten suhteiden muodostaminen ja kyky toimia tarkoituksenmukaisesti opittavalla kielellä.

Oppiminen sosiaalisena ilmiönä ei ole oppimisen tutkimuksessa uusi suuntaus, mutta vasta viime aikoina siitä on tullut valtavirran näkemys (lue lisää kielenoppimisen tutkimuksen historiasta täältä). Aiemmin oppimisen tutkimus – ja sitä kautta myös opetus – on painottunut enemmän yksilön kognitiivisiin taitoihin ja niiden kehittymiseen, mutta nykyään ymmärretään paremmin oppimisen kontekstuaalisuus ja se, miten oppimista tapahtuu yksilöiden …