Vaikka usein ajatellaan (ks. uskomukset), että lapset oppivat kieliä paljon nopeammin tai tehokkaammin kuin aikuiset, tutkimustiedon valossa näin ei ole. Aikuisten oppiminen on erilaista kuin lasten, sillä aikuisten kognitiiviset toiminnot ovat huomattavan kehittyneitä lapsiin verrattuna, ja aikuisilla on myös jo kokemusta kielenoppimisesta. Lapset oppivat kielenoppimisen kanssa samaan aikaan valtavan määrän asioita siitä, miten maailman ja sosiaaliset suhteet toimivat, eivätkä lapset loppujen lopuksi kovin nopeasti kieltä opi – vuosia siihenkin kuluu. Niinpä aikuisilla on oppimisessa etuja, joita voisi paremminkin hyödyntää.
Aikuisilla oppijoilla on lapsia huomattavasti suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan oppimiseensa. Kun lasten oppimispolku on varsin pitkälle opetussuunnitelmien säätelemää, voi aikuinen usein valita, mitä, missä ja miten haluaa oppia. Aikuisten tarve oppia kieltä liittyy usein johonkin käytännölliseen tarpeeseen, esimerkiksi työtehtävään, mikä auttaa motivaation muodostumisessa ja ylläpidossa. Kuitenkin kovin usein aikuisiltakin jää miettimättä vaihtoehdot sen suhteen, missä ja miten oppiminen toimisi parhaiten, ja vaihtoehtojen puuttuessa suunnataan kielikurssille tai käytetään jotain kielenoppimisen sovellusta. Vaihtoehtojen ja omien tarpeiden ja mahdollisuuksien pohtimisesta olisi kuitenkin usein hyötyä, sillä valmiilla kursseilla ja sovelluksissa kielenoppimisen tavoitteet eivät välttämättä vastaa omia tavoitteita (ks. Oppinen sosiaalisena toimintana).
Lasten kielenoppiminen näyttää nopealta ja vaivattomalta, mutta todellisuudessa näin ei välttämättä ole. Lapset eivät tietenkään istu pänttäämässä kielioppia, vaan oppivat sitä käytännössä, kuuntelemalla ja matkimalla. Vastaava tapa oppia on mahdollinen myös aikuisille, mutta aikuisena se on haastavampaa toteuttaa, sillä aikuisilla on yleensä paljon muitakin velvollisuuksia ja aika on usein kortilla. Joka tapauksessa lasten kieltenoppimista kannattaa pohtia ja miettiä sitä, miten sen toimivuutta voisi soveltaa aikuisena. Tähän perustuvia metodeitakin on kehitetty (esittelyitä tulossa tähän blogiin).
Vaikka aikuisten kehittyneemmät kognitiiviset taidot saattavat estää kielenoppimiseen heittäytymistä lasten tavalla, aikuisille on myös karttunut lapsia ja nuoria enemmän elämänkokemusta, jonka perusteella heillä on paremmat mahdollisuudet reflektoida ja ohjata omaa toimintaansa. Metakognitio eli tietoisuus omasta ajattelusta ja oppimisesta on oman oppimisen ohjaamisessa tärkeä taito, joka mahdollistaa itsereflektion ja sen kautta itseohjautuvuuden kehittämisen.
Lasten kielenoppiminen on myös ehdottomasti sosiaalista, ja sosiaalinen oppiminen on aikuisuuden näkökulmasta vielä aiempaa merkityksellisempää, sillä aikuisuuden tavoitteisiin kuuluu myös se, että ne mahdollistavat yhteyden muihin ja yhteisöllisen osallistumisen. Aikuisilla on myös kasvaa ja haastaa itseään, ja sopiva määrä kasvua on keskeistä esimerkiksi terveydelle.
Aikuisenakin on mahdollista oppia uusia kieliä riittävän hyvin, kun oppii hyödyntämään niitä välineitä, joita aikuisella oppijalla on käytössä.
Aikuisten ei siis missään nimessä kannata ajatella, että paras aika kielenoppimiselle on mennyt jo ajat sitten ohi. Aikuisenakin on mahdollista oppia uusia kieliä riittävän hyvin, kun oppii hyödyntämään niitä välineitä, joita aikuisella oppijalla on käytössä.
