Toisto-menetelmä on yhteisöllinen menetelmä suomen kielen oppimiseen. Menetelmän nimi on ehkä hieman harhaanjohtava ja antaa käsityksen, että kieltä opitaan vain mekaanisesti toistamalla asioita. Menetelmässä on kuitenkin kyse paljosta enemmän, ja sen oppeja voi soveltaa myös moneen muuhun kielenoppimiseen. Toisto-menetelmä kehitettiin Toistetaan yhdessä -hankkeessa, joka oli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn rahoittama ja Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallinnoima hanke.
Toisto-menetelmän tavoitteena on opettaa alkeistason suullista suomea esimerkiksi maahanmuuttajille. Toisto-ryhmän ohjaajien ei tarvitse olla suomen kielen opettajia tai asiantuntijoita, vaan menetelmää voivat käyttää kaikki suomea puhuvat. Menetelmä on oiva väline paikkaamaan niin resurssipulaa formaalissa kielenopetuksessa kuin sitä, että formaalissa kielenopetuksessa keskitytään edelleen varsin paljon kirjakieleen eikä puhuttuihin suomen varieteetteihin, joista olisi oppijoille paljon enemmän suoraa käytännön hyötyä. Toisto-menetelmässä opetellaan sellaista kieltä, jota ryhmän ohjaajat itse käyttävät.
Koska menetelmä keskittyy suulliseen kielitaitoon, hoidetaan ”pänttääminen” Toisto-tapaamisissa kuuntelemalla ja toistamalla opittavaa ainesta riittävästi, jotta kaikki osallistuja enemmän tai vähemmän hallitsevat toistetut asiat. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan vain mekaanisesti toistella, vaan opiskeltava kieliaines valitaan niin, että se on merkityksellistä oppijoille – kuuntelemalla ja toistamallahan lapsetkin kielen oppivat. Oppijat harjoittelevat kielen käyttöä Toisto-ryhmässä, minkä jälkeen he voivat soveltaa oppimaansa myös ryhmän ulkopuolella. Aiheet liittyvät siis kiinteästi arkipäiväisiin asioihin kuten omasta perheestä kertomiseen, julkisilla liikennevälineillä matkustamiseen ja omien mielipiteiden ilmaisuun.
Keskeistä ei ole se, meneekö kaikki oikein, vaan se, että kieltä pystyy käyttämään merkityksellisesti heti alusta lähtien.
Toisto-ryhmissä ei kielioppia opeteta eksplisiittisesti, vaan keskitytään merkityksellisten kokonaisuuksien, kielenpätkien, käyttöön. Kieliainesta ei siis pyritä analysoimaan, vaan käyttämään. Kielenpätkistä aivot alkavat vähitellen hahmottaa myös kielen säännönmukaisuuksia. Usein perinteisessä kielenopetuksessa opiskellaan ensin aiheita, joita pidetään helpompina ja vaikeat rakenteet saavat odottaa edistyneempiä kursseja. Mutta Toisto-menetelmässä käytetään alusta lähtien ilmaisuja, joita kielenkäyttäjä todennäköisimmin tarvitsee. Esimerkiksi kahvilan kassalla kuulee usein kysymyksen ”Mitäs teille saisi olla?”, jossa on konditionaalimuoto (”saisi”), kun alkeiskursseilla usein ei opetella käyttämään verbeistä kuin preesens- ja imperfektimuotoja.
Toisto-menetelmässä on tärkeää myös kannustava oppimisen ilmapiiri, jossa on turvallista harjoitella. Keskeistä ei ole se, meneekö kaikki oikein, vaan se, että kieltä pystyy käyttämään merkityksellisesti heti alusta lähtien.
Vaikka Toisto-menetelmä ja -materiaalit on suunniteltu nimenomaan suomen kielen oppimiseen, sitä voi soveltaa myös muiden kielten oppimiseen. Itse olen opettanut kommunikatiivisuuteen perustuvia swahilin kielen kursseja (ks. enemmän täältä), joilla olen ammentanut paljon ideoita Toisto-menetelmästä. Kannattaa kokeilla!
