Helsingin yliopistossa alkoi syksyllä 2023 kaksi uutta opintosuuntaa: asiantuntijuus monikielisissä yhteisöissä (AMY; kielten kandiohjelmassa) ja kieli ja identiteetti globaaleissa yhteisöissä (KIGY; kielten maisteriohjelmassa). Yksittäisten kielten sijaan opintosuuntien keskeisenä teemana on monikielisyys. Opintosuuntien avajaisseminaari pidettiin 2. marraskuuta.
Lähtökohtana monikielisyys
Monesti kuulee sanottavan, että maailmasta on tullut monikielinen, mutta maailma on ollut hyvin monikielinen jo ihmisten kielten syntyajoista lähtien. Erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla ihmisten tavalliseen arkeen kuuluu monet eri kielet, ja uusissa opintosuunnissa kieliä lähestytäänkin kielenkäytön näkökulmasta eikä niinkään yksittäisinä kielinä. Euroopassa yksikielisyyden ihannetta on korostanut parin viime vuosisadan ajan ajatus kansalliskielestä kansakunnan yhdistäjänä, ja ajatus on viety kolonialismin mukana myös muualle maailmaan. Mutta käytännössä monikielisyys ei ole Euroopastakaan minnekään kadonnut, ja se on noussut uudelleen otsikoihin viime vuosikymmenten muuttoliikkeiden myötä.
Monikielisyyteen keskittyvät opintosuunnat antavat opiskelijoille mahdollisuuden opiskella useita eri kieliä yhteen kieleen keskittymisen sijaan. Opiskelijat analysoivat kieltä sen yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa ja sitä, miten kieli liittyy sen puhujien identiteettiin. Opiskelijat oppivat myös ymmärtämään sitä, miten monikielisyys kietoutuu niin uskonnollisiin, poliittisiin kuin sosiaalisiinkin motiiveihin sekä näiden motiivien vaikutusta koulutuksellisiin kysymyksiin. Opiskelijat valmistuvat siis näistä opintosuunnista monipuolisiksi kielen asiantuntijoiksi.
Lähtökohtana dekoloniaalisuus
Eri kielet olemme halunneet yhdistää samaan opintosuuntaan myös oppialojemme kolonialista perintöä purkaaksemme. Euroopan ulkopuolisten kielten ja kulttuurien tutkimus ovat muodostuneet omiksi tieteenaloikseen, esimerkiksi Afrikan tai Lähi-idän tutkimukseksi, siirtomaa-ajan Euroopassa. Esimerkiksi Afrikka näyttäytyi yhtenäisenä ja muista erillisenä kokonaisuutena vain ulkoa päin tarkasteltuna, kun todellisuudessa esimerkiksi Intian valtameri on muodostanut kulttuurialueen, jossa meren yli on kulkenut jo yli tuhannen vuoden ajan niin kauppatavarat kuin kulttuurivaikutteet, uskonnot ja kieletkin. Tietyn maanosan sijaan uudet opintosuuntamme tarkastelevatkin koko Intian valtameren vaikutuspiiriä. Tästä erinomainen esimerkki oli avajaisseminaarin kutsuesitelmä, jonka piti professori Ananya Jahanara Kabir Lontoon King’s Collegesta. Hän kertoi muun muassa tutkimusprojektistaan, jossa tarkasteltiin Ranskassa 1700-luvulla kehittyneen kuviotanssi katrillin piirteitä niin Karibialla, Länsi-Afrikassa, Intian valtameren saarilla kuin Intiassakin (ks. lisää täältä).
Se että uusissa opintosuunnissa keskitytään ilmiöön, monikielisyyteen, tiettyjen alueiden tai kielten sijaan, antaa mahdollisuuden tuoda paremmin esiin globaalin etelän käsityksiä kielestä, kulttuurista, monikielisyydestä.
Opetuksen ja oppialojen dekolonisaatioon kuuluu myös tieteellisen ajattelun ja teorioiden lähtökohtien uudelleenarviointi. Se että uusissa opintosuunnissa keskitytään ilmiöön, monikielisyyteen, tiettyjen alueiden tai kielten sijaan, antaa mahdollisuuden tuoda paremmin esiin globaalin etelän käsityksiä kielestä, kulttuurista, monikielisyydestä. Näin nämä näkemykset voivat myös olla vaikuttamassa uusien teorioiden syntyyn sen sijaan, että globaalin etelän kysymyksiin sovellettaisiin globaalin pohjoisen kokemuksista syntyneitä teorioita.
