Miten kieliä pitäisi mielestäsi opettaa? Mikä kielisovellus on paras? Millaiset harjoitukset toimivat parhaiten? Kannattaako sanastoa opiskella?
Meillä kaikilla on kokemusta kielenoppimisesta ja niinpä meillä kaikilla on myös uskomuksia siitä, mitä kielenoppiminen on ja miten se toimii, miten se ei toimi, tai miten sen pitäisi toimia. Uskomukset liittyvät läheisesti tietoon: ne ovat enemmän yksilöiden omien kokemustensa (ja tietenkin myös tiedon) pohjalle rakentuneita käsityksiä todellisuudesta ja siitä, miten asioiden tulisi olla. Tieto taas on sellaisia uskomuksia, joista ollaan laajemminkin yksimielisiä ja jotka pohjautuvat tutkimukselle. Uskomukset ovat usein varsin tiedostamattomia, mutta yhtä kaikki ne vaikuttavat merkittävästi siihen, miten oppimista käytännössä toteutetaan ja kuinka tehokasta se on.
Uskomukset voivat olla myös laajemman yhteisön jakamia. Usein kuulee väitettävän esimerkiksi sitä, ettei aikuisena voi enää oppia vierasta kieltä ”kunnolla” tai että ainakin kielenoppimisen alkuvaiheessa opettaja on välttämätön oppimisen edellytys. Yleinen uskomus on myös se, että toisilla on ”kielipäätä” ja toisilla ”matikkapäätä” (testaa omia uskomuksiasi kielenoppimisesta vaikkapa täältä.
Kielenoppimisen käytäntöön ja tuloksiin vaikuttaa merkittävästi se, mitä uskomme kielen olevan.
Kielenoppimisen käytäntöön ja tuloksiin vaikuttaa merkittävästi se, mitä uskomme kielen olevan (siitä lisää täältä). Onko kieli kokoelma kielioppisääntöjä ja sanastoa, kommunikaation väline, ajattelun mahdollistaja vai näitä kaikkia ja vielä paljon muuta? Jos kieli mielletään kieliopin ja sanaston muodostamaksi järjestelmäksi, järkevä lähestymistapa sen haltuunottoon on luonnollisesti kieliopin ja sanaston opiskelu. Aika monella kielenoppijalla kuitenkin tavoitteena on käytännön kielitaito, jolloin kielioppikeskeinen lähestymistapa ei välttämättä olekaan se tehokkain ja toimivin. Näin opiskelumenetelmät saatetaankin valita uskomusten pohjalta eikä omien tavoitteiden pohjalta.
Uskomuksia tutkitaan oppimisen tutkimuksessa nykyisin paljon. Tutkimuksen tavoitteena ei ole paljastaa ”vääriä” uskomuksia, vaan oppia ymmärtämään sitä, miten oppijat hahmottavat todellisuutta ja miten se vaikuttaa oppimiseen. Oppijan itsensä kannalta keskeistä on tunnistaa omia uskomuksiaan ja sitä, mihin ne perustuvat. Esimerkiksi yksittäiset huonot kokemukset vieraan kielen käytöstä saattavat aiheuttaa sen, ettei pidä itseään hyvänä kielenoppijana. Tai yksipuoliset opiskelutekniikat ovat luoneet mielikuvan siitä, että oppii vain näillä tekniikoilla. Uskomuksen tunnistettuaan pystyy reflektoimaan sitä, pohjautuko uskomus esimerkiksi itsestä oppijana yksittäisiin kokemuksiin vai laajempaan kokonaisuuteen. Uskomusten päivittäminen vastaamaan enemmän tietoa ja todellisuutta voi antaa uudenlaista uskoa omaan oppimiseen ja rohkeutta kokeilla joskus jotain uutta.
Lue lisää:
Kalaja, P., & Barcelos, A. M. F. (toim.). (2003). Beliefs about SLA: New research approaches. Springer.
Kalaja, P., Barcelos, A. M. F., Aro, M., & Ruohotie-Lyhty, M. (2015). Beliefs, agency and identity in foreign language learning and teaching. Palgrave Macmillan.